KORPIKLAANI - Niemi (OFFICIAL VIDEO)

0 Просмотры
Издатель
#korpiklaani #niemi
"Niemi was one of the first songs for this album. I had a feeling after ' Kulkija ', that a next album could be the fastest and hardest ever in Korpiklaani's history. I looked at my Flying V, picked it up and here we are!" - Jonne

Listen to Niemi on the streaming service of your choice:


Pre-order the album Jylhä here:


DIRECTOR'S WORD
In this video I just wanted to capture the band's insane energy on stage. So here's Korpiklaani with cold & fire, smoke & leather!

Director / Cinematographer / Editor: Markku Kirves
Light & grip: Italo Moncada
Assistant: Tomi Malin
Production house: Pajula Productions

Film was shot at Huovilan puisto in Kärkölä in 2020.

Thanks to our film crew Markku, Italo & Tomi. Also thanks to Kirsi Vahtera / Routa Design for the stunning fire pits, Mikko & Susanna Summa who provided video crew's transport vehicle to location, Toni Vilén, Anssi Ojava / CCL Design, Kari Korvenranta, Tero Doukas, Kärkölän kunta, Huovilan puisto, Kärkölä-seura, Huovilan museoalue, Isobar Finland and Valofirma.

Niemi – The Cape
Lake Bodom 1960, “Bloody Pentecost”. Four youngsters, Irmeli Björklund, Anja Mäki, Seppo Boisman, and Nils Gustafsson were the target of a murderer on their camping trip. The sole survivor was Nils Gustafsson, who was badly injured. The summery triple murder on the lake side shocked the whole Finland. In the story, the narrator is on a meadow near the lake spending a summer morning, when the surroundings come alive and the narrator hears the call “Come to the end of the cape, terrible things have happened”. Everyone who heard the call quickly heads towards the murder cape. The story is carried by stagnant time and the momentary nature portraits. The murders of Lake Bodom remain unsolved.

LYRICS
Savu koskee tuohirunkoa, kun tuoksu suven lupaa suuria.
Pitkät päivät ajavat pilvet kauas kasvoiltani.
Kuvittelenko verihelluntain, kun kuulen kaukaa kaikuina ajomiehen huutavan:

”Tulkaa niemen päähän, niemen nenään katsomaan,
siellä päivä ei paista.
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään kuiskimaan
hiljaa verihelluntaista.”

Kuun kujalla haapa heiluu, oksat sen katsoo kajoa.
Lehdet vielä nuorena makaa, vaan aamulla multana hajoaa.

Kulkevia naava kurkottaa, ei vain koskaan niitä kiinni saa.
Sen sormet pidenneet on päivistä, vaan kuivuu oksalle.
Vielä vannoo varvut polkua: ”se tässä ennen maahan painama”.
Sinne käyden ajomies edellä, meidät kannoillaan.

Yllä veden väreet soivat, on haalennut kannen hohto päällä päivän päättyvän.
Eikä valvo turvan tieni, on hiljainen murhaniemi.

”Tulkaa niemen päähän, niemen nenään katsomaan,
siellä päivä ei paista.
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään kuiskimaan
hiljaa verihelluntaista.”
Категория
Интересное
Комментариев нет.